Rankensaurus

Did Not Find on itsensä selittävä geokätköilytermi. Jotkin kätköt ovat joko liian vaikeassa paikassa, liian hyvin kätketty tai koordinaatit eivät täsmää. Eräs kätkö, joka sijaitsi Hagenbergin ”takana”, siis siinä suunnassa, jossa emme olleet ennen käyneet ja edessä ei ole kuin peltoa. Ja jossain vaiheessa vastaan tulee Anitzbergin porhokylä. Tai niin kuvittelisin talojen ulkonäöstä.

Kätkö oli merkattu bussipysäkin kohdille. Kävimme alueen tarkasti läpi. Vihjeestä ei ollut mitään apua. Se oli ”Vermessen” eli mitata. No kävimme kaiken mittaamisen liittyvät ja liittymättömät paikat läpi. Ei löydy. Kävimme toisena päivänä uudelleen ja edelleenkin tulos oli DNF. Lisäksi sillä välin kolme muuta kätköilijää oli löytänyt kätkön!

Paras piilo olisi tietysti pysäkin tiilikaton sisällä. No eipä se sielläkään tietenkään ollut. Myöhemmin selvisi, että vihje oli, sanotaanko kiltisti: hyödytön. Piilo ei omasta mielestäni liity mitenkään mittaamiseen.

Samalla kun nuuskii järjettömän vilkkaasti liikennöidyn tien varrella olevaa kopperoa, huomaa geokätköilyn oudon puolen: tiedät, että et tee mitään väärää, mutta silti se tuntuu juuri siltä.

.

Timolla ja Jarilla on Projekt 4 – niminen kurssi, josta en saanut jo pelkän nimen takia mitään selkoa, kun kurssikuvauskin taisi puuttua esittelyvihkosta. Kuitenkin, kurssi oli ilmeisesti vapaamuotoinen ohjelmistoprojektikurssi, jossa sai toteuttaa valitsemansa ohjelman. Metropolitanin miehet valitsivat 2d-luolalentely spaceshooterin työkseen. Pelin nimeksi tuli Gegenschein ja muuta en kerrokaan, koska paremman kuvauksen saat kun luet sen täältä. Kuten kerroin niin itsellänikin on vastaavanlainen kurssi: Mobile Games, jossa saa ohjelmoida oman pelin. Joten ollaan useamman kerran viikossa päivitelty mitä on taas saatu aikaan. Itse koodailen C# ja Timo ja Jari Javaa. Melko identtiset kielet, mutta erojakin löytyy.

Oman projektini deadline meni eilen umpeen ja palautin melko valmiin prototyypin pelistä Strength, joka pyörii kaikilla Microsoftin laitteilla… Windowsin lisäksi Xboxilla (ei testattu) ja Windows Phone 7:lla (ainakin emulaattori pyörittää hyvin, oikeaa pühelintä en ole saanut kokeiltua). Viikko sitten oli tosiaan esittelytilaisuus, jossa kaikki kurssilaiset pitivät noin 15 minuutin luennon pelistään ja näyttivät live demon.

En sitten kysynyt millainen esittelyhuone on, kun ajattelin että tietysti siellä on ainakin yksi tietokone, josta powerpointin voi pyöräyttää. No eipä ollut. Onneksi Jari & TimoPiippo kävi feattaamassa edellisenä iltana mitä Öiset Työt olivat tuottaneet .. hu huh mitäminäselitän….? Kuitenkin otin aamulla sen takia läppärin mukaan siltä varalta, että luokassa ei ole koneita tai projekti ei käynnisty muuten vaan. Ilmeisesti olikin itsestäänselvyys, että kaikki ottavat läppärin ja sitten aina kytkevät sen videotykkiin. Olen käynyt murto-osassa yliopiston luokista, niin ei voi tietää.

Pingu deathissa tuli mieleen ensin Lemmings mutta paljastuikin hyvin yksinkertaistetuksi versioksi siitä. Pingviinit kävelevät kuin sopulit kalliolta alas ja pelaajan pitää viskoa niitä takaisin. Pinguja tulee lopulta enemmän ja enemmän.

Toinen esitys oli Farmer VS Aliens. Ulkoavaruuden oliot tahtoivat kaapata maanviljelijän lehmät, joka taas puolustautui katapultilla. Pelissä oli vielä kehitettävää, koska vetosäde ei ollut paikoillaan. Se toimi kyllä ihan oikein ja lehmät temmattiin ylös kuin Seitsemännen päivän adventistit. Lehmät oli todella hauskasti animoitu!

Yoshi pelissä piti viskoa pallolla noita Super Marion ”pöllöjä” (en muista mitä ne on) ennenkuin ne tuhoaisiva Yoshin munan. … niin.

Tank War’kin oli vielä aikalailla kesken: kehittäjät sanoivat, että pelissä pitäisi olla tuhoutuva ja epätasainen maasto ja jotain muuta säätöä. Ammukset lensivät hyvin kaaressa ja osuessaan tekivät tuhoa. Perus tykkipeli siis.

Ihan viimeisenä oli Mosquito killer. Ainoa Augmented reality – peli ja joka käytti edes kolmatta ulottuvuutta. Pelissä voit tappaa itikoita ympäri huonetta, kun tähtäät niihin. Tässä vaiheessa ei tarvinnut vielä itse ampua, kunhan ristikko osui itikkaan. Vaikutti ehkä kaikkein kunnianhimoisimmalta peliltä. Tähän oli sentään käytetty XNAn lisäksi Silverlightia ja 3d-ympäristöön tarvittavia matriiseja ja mitä lie. Paljon pitää opiskella ylimääräistä. Kolmas ulottuvuus tuo tuplasti lisää työtä.

Esitysten välissä pidettiin tauko, jolloin keräsin rohkeuteni ja päätin mennä esittämään oman pelini heti tauon päätyttyä. En muistanukaan, mutta kurssin alussa opettaja sanoi, että valmiit pelit voitaisiin julkaista Microsoftin App Hubilla. Windows Phonelle kun ei ole vielä kovinkaan paljon pelejä ja tekijöitä vissiin tarvittaisiin lisää. Työnsin sellaisen ajatuksen pois heti aluksi, koska en arvellut tekeväni mitään niin erikoista. Mosquito killerin ohella pelini oli yksi valmiimmista kokonaisuuksista ja opettaja ainakin tykästyi siihen. Hän lupautui auttamaan loppukehityksessä joulun jälkeen, jotta peli saataisiin julkaisukuntoon.

EDIT: Tein tänään pelille kotisivut

.

Lähdimme taas geokätköilemään eräs päivä ja tällä kertaa kohteena oli jokin vaikeampi kohde. kuvauksessa luki että joutuu kiipeämään ja ryömimään ja maasto on repivää tai jotain. Niin ja pitää katsoa tarkasti mihin astuu. Kuulosti aika lupaavalta. Kävelimme hyvän matkaa Hagenbergin ulkopuolelle. En muista paikan nimeä mutta täällä kuitenkin nuo kylät alkavat ja loppuvat aika nopeasti. Olimme keskellä maaseutua, peltoja ja yksinäistä tietä. Joka oli muuten asfalttia!

Pellon päässä odotti 60-asteinen mäki alas päin. Onneksi se kasvoi tihänä neulaspuita. Pystyi säätelemään vierimisvauhtia alaspäin tarrautumalla puihin.

Mäen alla oli melko aukeaa, vähän okapuskia maastossa ja edessä siinsi joki. Gepsi osoitti onneksi vasemmalle eikä suoraan jokeen. Muuten olisi joutunut kahlaamaan. Ja vielä piti pitää mielessä että kätkö olisi löydettävä ennen pimeää. Muuten sen löytäminen muuttuisi mahdottomaksi ja kotiin pääsy niin ikään. Joen vieressä kulki polku. En tiedä, saattoi olla luonnon tekosia. Toisaalta eräässä puussa roikkui jonkin lautarakennelman osa.

Asetelma oli kuin suoraan jostain haltiametsästä.

Kyllä vain, paikkaan johon olimme vaivalla rämpineet oli ihan traktoritie. Gps ei osannut sanoa tarkalleen mihin piti seuraavaksi mennä koska sehän ei mittaa korkeutta vaan etäisyyttä kohteesta. No niinhän siinä kävi että piti vielä kolmannen kerran ryömiä alas, tai kiivetä. en ollut varma enää. Lisäksi maasto vietti nyt enemmän ja puita oli vähemmän. Saavuimme kalliolle, jonka näimme aiemmin.

Onneksi kätkö löytyi. Ja onneksi minulla oli ledituikku, muuten olisi voinut käydä toisin. Kätkö oli tosiaan vaikeassa ja huomaamattomassa paikassa. Ja todellakin, piti katsoa mihin astui. Alkoi olla jo kunnolla pimeä, kun kävelimme takaisin. Naurettavan helppoa reittiä tietä pitkin. Toisaalta maisemat olisivat jääneet vähemmälle ja koko reissu ei olisi ollut niin mielenkiintoinen, jos olisimme menneet aluksikin tietä pitkin. Mutta silti: tälle kätkölle pääsee joko todella helposti tai todella vaikeasti.

.

Tämä on tarina maailman tulevasta pelimessiaasta:

Kuten kerroin aiemmin niin olen kurssilla Mobile games, jossa on kaksi osaa: OpenGL:ään tutustuminen ja oma peli XNA frameworkillä. (lue: kehitysympäristö). OpenGL oli ja meni ja nyt päästiin asiaan! Olen nyt kaksi viikkoa vääntänyt peliä. Teen projektia yksin siitä huolimatta että olisi suositeltavaa tehdä pareittain. No, olin ainoa ulkkari kurssilla ja en ole oikeastaan puhunut kenenkään kanssa. Sitä paitsi, kerrankin saa luistaa paritöistä. Ne ovat suoraan sanoen aina olleet kipu ahterissa.

Tiesin jo mistä tekisin pelin. Tiesin sen jo vuosi sitten kun…

Pelissä oli kaksi tasoa ilmassa ja kummallakin kasa laatikoita. Kaksi taistelijaa yrittävät noin 10 sekunnion aikarajoissa tuhota vastustajalta mahdollisimman monta laatikkoa. Joten ei ihan perinteinen taistelupeli. Toista ei voinut vahingoittaa, mutta pystyi torjumaan iskuja.

Kurssille piti ensimmäiseksi tehtäväksi kertoa pelisuunnitelmastaan ja sai tehdä pelikuvankin jos pystyi. Pelkän unen perusteella peli ei olisi ehkä kauaa toimiva, joten tein muutaman lisäyksen. Lisäksi mobiilipeli ei ehkä toimisi kaksinpelinä.

Yö tai aamuyö on tuottavinta aikaa. Esimerkiksi tänä aamuna klo 5.58 sain vihdoin tehtyä kauan keskeneräiset pelimusiikit valmiiksi.

Viime perjantaina oli esittelytilaisuus , jossa jokainen ryhmä esitteli pelinsä. Kerron siitäkin myöhemmin.

P.S. Nailed it!

.

Jari harrastaa geokätköilyä. Olin kuullut tästä jutusta joskus vuosia sitten mutta unohtanut. Jännää, että Hagenbergissakin on yksi kätkö ihan kampuksen sisäpihalla. Kyseessä oli sellainen tavarakätkö, jollaisiksi luulin kaikki geokätköt. Selvisi että kätköjä on kaiken kokoista ja löytämisen vaikuesaste vaihtelee 5-asteikolla ja samon maaston hankaluus yms seikat. Että kätköjä löytyy kaikenlaisille etsijöille. Haasteet eivät lopu niin kaun kun on muita kätköilijöitä. Useimmat löytämämme kätköt ovat olleet mikrokätköjä,yleensä filmirullapurkki, jossa vain pieni lokikirja.

Billa on isompi ruokakauppa Pregartenissa. Sinne kävelee rennosti 20 min. Ainiin, Billa on lähin kauppa, josta saa jauhelihaa, jos haluaa tehdä edes jotain kunnollista liharuokaa. Jo Softwareparkista tihkutti hieman vettä mutta päästyämme jäljille Pregartenissa satoi jo ihan kunnolla ja ilta saapui nopeasti. Olikos sateenvarjo, no tietenkin, mutta kotona. Toinen kätkö löytyi läheltä Freuendorf ja oli suhteellisen helpossa paikassa sekin. Siinä mielessä suhteellisen, että vain vähän enemmän kätköilyä harrastanut osaa etsiä oikeasta paikasta. Kolmas kätkö oli jossain Bruckmühlin alueella. Kävelimme ensin Pregartenin juna-aseman ohi jonnekin sillalle. Tajusimme että meidän täytyy kiertää takaisin koska kätkö oli todenäköisesti sillan alla olevassa maastossa. Oli yö, satoi vettä ja valaistus teki kaikesta todella vaikuttavan näköistä. Timon blogissa on pari hienoa kuvaa paikoista. Lähinnä kannattaa katsoa tuon synkän lenkkipolun kuva. Noh se vaikuttavampi kun itse oli siellä.

Eli saldona kolme löydettyä kätköä ja vähän ympäristötietoa. Palasimme tuonne viimeiseen paikkaan tänään vielä kerran, mutta se onkin toinen tarina.

.

Olihan mulla tietysti täyspaketti munia, joten hyvät aamupala tuli lopulta. Neljän tunnin yöunien jälkeen tosin tällainen tapaus aamutuimaan Kiinnosti Ihan Kympillä Kiillottaa Kaapin Eteinen Liinalla Intoillen™

.

Meneillään on viiden päivän verran tyhjää, kun viikonloppu ja pari vapaata arkipäivää yhdistyvät. Timo ehdotti joskus kuukausi sitten menemistä Neckbreaker’s Balliin Linzissä. Kuukausi meni ja tuli kyseinen lauantai 29. Heräsin puoliltapäivin aamuyölle jatkuneen pelikoodauksen vuoksi ja yhtäkkiä pitikin jo päättää lähteekö. Samalla tuli päiviteltyä että ”tämänkin olisi voinut suunnitella jo eilen… tai viikko sitten”. Oli epävarmaa saako lippuja ovelta ja aikaa oli liian vähän ostaa niitä enää netistä. Myös paluukyydistä ei ollut tietoa. Viimeinen bussi lähtisi takaisin Hagenbergiin klo 22.45 eli samaan aikaan kuin tapahtuman paras bändi Dark Tranquillity aloittaisi soittamaan. Taksi maksaisi vähintään 50e, joten päätimme valmistautua All-Nighteriin Linzin keskustassa tanssiaisten jälkeen.

Ennen Posthoffia alkoi jo näkymään porukkaa tummaa, joten tiesimme että olimme oikeassa suunnassa. Liput saimme ilman ongelmia joten turhaan olimme huolehtineet ennakko/porttilippujen saatavuudesta. Sisällä oli narikka johon sai maksaa jos halusi. Erottauduin kaikista 1 ja 2 sentin kolikoistani. Omnium Gatherum oli ensimmäisenä esiintymässä, tosin täytyy sanoa että en ole yhtyeen fani ja aika tylsän keikan heittivät. Seuraavaksi olivat pomppumetallibändi Gurd ja döödispumppu The Mercenary. Mielenkiintoisin ennalta tuntematon oli jonkin sortin bläkkis-folk yhtye Varg. Heillä oli punamustat sotamaalaukset ja laulajalla melko riipivä laulu. Eluveitie oli ehkä joukon suosituin ainakin yleisömärän perusteella. Heillä oli lisäksi kaksi naissoittajaa kaunistamassa lavaa. Heillä oli kaikenlaista soitinta säkkipillistä kammellaveivattavaan  viulu/kitara/mikälie.

Ja sitten vihdoin Dark Tranquillity, bändi jonka takia tulimme ja jonka takia emme ehdi viimeiseen bussiin. Vetivät hyvän keikan ja soittivat sopivasti biisejä uudelta ja vanhemmilta levyiltä. Varsinkin Lost to Apathy oli odotuslistalla. Heillä oli takanaan screeni, vähän niinkuin Devin Townsendilla, jossa biisin teemaan liittyviä kuvia/videoita pyöri.

Tapahtuman jälkeen suuntasimme takaisin keskustaan. Etsimme valmiiksi bussipysäkin, jolta lähtisimme aamun koittaessa takaisin Hagenbergiin. Sitten lähdimme etsimään ruokaa. Löysimme McDonaldsin, joka mennyt kiinni jo 0:30 ja oli auki vaikka kello oli jo 0:53. Otimme jämä-McChickenit. Sitten suuntasimme Hauptplatzille, jossa sijaitsevat suurin osa pubeista ja yökerhoista. Kiertelimme vähän siellä täällä, tutustuimme Linziin, koska, noh, ei ollut muutakaan tekemistä. Ja olihan meillä aikaa (Tuosta lauseesta tuli yön mittaan lentävä). Löysimme kaikenlaisia hienoja kauppoja, joissa voisi käydä joskus arkiviikolla. Kuten New Yorker tai pelkkää suklaata myyvä puoti.

Loppuvaiheessa iltaa piti saada jo kahvia ja istua lämpimässä. Bongasin sattumalta sanat ”Irish, pub, old, dubliner”, irkkubaari! Vihdoinkin paikka, joka olisi kiinnostava. Tilasin kahvin ja tietysti Guinnessin. Palvelu oli oikein mukavaa. Kello alkoi olla jo lopussa ja lähdimme kohti Hessenplatzin pysäkkiä. Paikan päällä tajusimme jotain :

No eihän siinä muuta kuin totaalinen hajoaminen. Menimme puistoon istumaan keinuihin… Kunnes Timo muisti, että on olemassa myös junat. Lähdimme sitten Linzin juna-asemalle ja sieltähän lähtikin juna 5:39 Pregarteniin eli melkein perille! Samalla kun ostimme asemahallista liput, huomasimme että olisihan sitä voinut yön olla vaikka täällä lämpimässä hallissa. Mutta oikeastaan parempi että kierreltini se 6 tuntia Linzissä. Tulipahan suunnistettua kaupungissa, niin ensi kerralla ei tarvitse opetella. Mutta junamatkakin oli hetken epätoivoa täynnä. Kyseessä oli juna-bussi, mutta emme osanneet lukea sitä mistään. Joten puolivälissä matkaa St.Georgen asemalla konduktööri tulee sanomaan että pitää mennä ulos ja bussiin, joka vie seuraavalle asemalle. Ok. I didn’t expect that…

Bussimatkalla maisemia katsellessa alkoi tuntumaan, että mihinkähän ihmeen kuuseen olemme menossa. Luulin,että bussi vie meidät seuraavalle asemalle, ja siitä sitten junalla Pregarteniin. Oikeasti bussi menikin suoraan Pregarteniin. Huh. Ehdimme jo säikähtää. Sitten vihdoinkin perillä ja kävelimme auringon nousuun Hagenbergiin. Pääsin nukkumaan vihdoin klo 8:n maissa.

.