Rankensaurus

Meneillään on viiden päivän verran tyhjää, kun viikonloppu ja pari vapaata arkipäivää yhdistyvät. Timo ehdotti joskus kuukausi sitten menemistä Neckbreaker’s Balliin Linzissä. Kuukausi meni ja tuli kyseinen lauantai 29. Heräsin puoliltapäivin aamuyölle jatkuneen pelikoodauksen vuoksi ja yhtäkkiä pitikin jo päättää lähteekö. Samalla tuli päiviteltyä että ”tämänkin olisi voinut suunnitella jo eilen… tai viikko sitten”. Oli epävarmaa saako lippuja ovelta ja aikaa oli liian vähän ostaa niitä enää netistä. Myös paluukyydistä ei ollut tietoa. Viimeinen bussi lähtisi takaisin Hagenbergiin klo 22.45 eli samaan aikaan kuin tapahtuman paras bändi Dark Tranquillity aloittaisi soittamaan. Taksi maksaisi vähintään 50e, joten päätimme valmistautua All-Nighteriin Linzin keskustassa tanssiaisten jälkeen.

Ennen Posthoffia alkoi jo näkymään porukkaa tummaa, joten tiesimme että olimme oikeassa suunnassa. Liput saimme ilman ongelmia joten turhaan olimme huolehtineet ennakko/porttilippujen saatavuudesta. Sisällä oli narikka johon sai maksaa jos halusi. Erottauduin kaikista 1 ja 2 sentin kolikoistani. Omnium Gatherum oli ensimmäisenä esiintymässä, tosin täytyy sanoa että en ole yhtyeen fani ja aika tylsän keikan heittivät. Seuraavaksi olivat pomppumetallibändi Gurd ja döödispumppu The Mercenary. Mielenkiintoisin ennalta tuntematon oli jonkin sortin bläkkis-folk yhtye Varg. Heillä oli punamustat sotamaalaukset ja laulajalla melko riipivä laulu. Eluveitie oli ehkä joukon suosituin ainakin yleisömärän perusteella. Heillä oli lisäksi kaksi naissoittajaa kaunistamassa lavaa. Heillä oli kaikenlaista soitinta säkkipillistä kammellaveivattavaan  viulu/kitara/mikälie.

Ja sitten vihdoin Dark Tranquillity, bändi jonka takia tulimme ja jonka takia emme ehdi viimeiseen bussiin. Vetivät hyvän keikan ja soittivat sopivasti biisejä uudelta ja vanhemmilta levyiltä. Varsinkin Lost to Apathy oli odotuslistalla. Heillä oli takanaan screeni, vähän niinkuin Devin Townsendilla, jossa biisin teemaan liittyviä kuvia/videoita pyöri.

Tapahtuman jälkeen suuntasimme takaisin keskustaan. Etsimme valmiiksi bussipysäkin, jolta lähtisimme aamun koittaessa takaisin Hagenbergiin. Sitten lähdimme etsimään ruokaa. Löysimme McDonaldsin, joka mennyt kiinni jo 0:30 ja oli auki vaikka kello oli jo 0:53. Otimme jämä-McChickenit. Sitten suuntasimme Hauptplatzille, jossa sijaitsevat suurin osa pubeista ja yökerhoista. Kiertelimme vähän siellä täällä, tutustuimme Linziin, koska, noh, ei ollut muutakaan tekemistä. Ja olihan meillä aikaa (Tuosta lauseesta tuli yön mittaan lentävä). Löysimme kaikenlaisia hienoja kauppoja, joissa voisi käydä joskus arkiviikolla. Kuten New Yorker tai pelkkää suklaata myyvä puoti.

Loppuvaiheessa iltaa piti saada jo kahvia ja istua lämpimässä. Bongasin sattumalta sanat ”Irish, pub, old, dubliner”, irkkubaari! Vihdoinkin paikka, joka olisi kiinnostava. Tilasin kahvin ja tietysti Guinnessin. Palvelu oli oikein mukavaa. Kello alkoi olla jo lopussa ja lähdimme kohti Hessenplatzin pysäkkiä. Paikan päällä tajusimme jotain :

No eihän siinä muuta kuin totaalinen hajoaminen. Menimme puistoon istumaan keinuihin… Kunnes Timo muisti, että on olemassa myös junat. Lähdimme sitten Linzin juna-asemalle ja sieltähän lähtikin juna 5:39 Pregarteniin eli melkein perille! Samalla kun ostimme asemahallista liput, huomasimme että olisihan sitä voinut yön olla vaikka täällä lämpimässä hallissa. Mutta oikeastaan parempi että kierreltini se 6 tuntia Linzissä. Tulipahan suunnistettua kaupungissa, niin ensi kerralla ei tarvitse opetella. Mutta junamatkakin oli hetken epätoivoa täynnä. Kyseessä oli juna-bussi, mutta emme osanneet lukea sitä mistään. Joten puolivälissä matkaa St.Georgen asemalla konduktööri tulee sanomaan että pitää mennä ulos ja bussiin, joka vie seuraavalle asemalle. Ok. I didn’t expect that…

Bussimatkalla maisemia katsellessa alkoi tuntumaan, että mihinkähän ihmeen kuuseen olemme menossa. Luulin,että bussi vie meidät seuraavalle asemalle, ja siitä sitten junalla Pregarteniin. Oikeasti bussi menikin suoraan Pregarteniin. Huh. Ehdimme jo säikähtää. Sitten vihdoinkin perillä ja kävelimme auringon nousuun Hagenbergiin. Pääsin nukkumaan vihdoin klo 8:n maissa.

Kategoria: FH-Hagenberg.